No niin, tämäpäs onkin sitte ihmeellinen juttu! Näin unta, jossa oli kaksi eläintä, joita kumpaakaan en tiennyt olevan olemassakaan. Tai ainakaan muistanut tietoisesti. Googletin jälkeenpäin tuntomerkkien perusteella ja molemmat löytyivät: eläimet olivat maaorava ja maasika 

Unessa olin iskäni kanssa menossa autolla hänen kodilleen päin (mökkimme on myös samalla suunnalla). Iskä pysäytti jostain syystä auton risteykseen ja lähti kävelemään jonnekin, ilmeisesti mökille, koska se oli siinä lähempänä. Huomasin metsän reunalla vähän jännän näköisen oravan, joka siis jälkeenpäin osoittautui maaoravaksi. Menin vähän lähemmäksi sitä, mutta harmikseni se säikähti minua kovasti. Se alkoi kasvaa, ja lopulta siitä tuli tosi kummallisen näköinen otus. Pulska, lyhytjalkainen ja pitkäkärsäinen, joka siis myöhemmin osoittautui maasiaksi. Sika lähti hyökkäämään minua päin, ja juoksin karkuun. Hyppäsin auton päälle, mutta se hyppäsi perässäni sinnekin. Onneksi iskä tuli juuri silloin takaisin, ja sai hämättyä otuksen pois kimpustani, mutta tilanne oli edelleen tosi pelottava.

Heräsin. Minua nyt jälkeenpäin huvittaa ja ihmetyttää, että miten voin nähdä unta kahdesta olemassa olevasta eläimestä, joista en tiennyt mitään ennenkuin näin tätä unta. Ja tuo nimienkin samanlaisuus, MAAorava ja MAAsika.  Jännä juttu :)

Olen lukenut, että pahimmat painajaiset nähdään heti alkuyöstä, silloin kun ensimmäisen kerran vaipuu untenmaille ja aivot rentoutuu ja "pääsee vapaaksi". Tämä teoria on kyllä kerran jos toisenkin todettu paikkansapitäväksi - monesti sitä herää todellisen pelon vallassa ja kauhusta kankeana juuri puolen yön aikoihin. Unessa ei välttämättä ole mitään järin ihmeellistä tapahtunut, mutta unen tunnelma on ollut piinaava syystä tai toisesta. Näin tapahtui minulle myös toissa yönä.

Olin isossa huoneessa. Huone muistutti meidän olohuonetta, mutta se oli korkealla kerrostalossa, varmaan jossain kuudennen kerroksen paikkeilla (oikeasti asutaan toisessa kerroksessa), ja pihapiiri oli myös täysin vieras. Outoa oli, että huone oli lähes tyhjä, seinän vieressä oli vain yksi lipasto. Ihmettelin asiaa hetkisen, kunnes aloin kuulla kovaa sateen ääntä. Menin ikkunan viereen ja säikähdin, kun siinä olisi pitänyt olla iso kuusi aivan ikkunan lähellä, mutta se olikin kaadettu. Huomasin, että useita lähialueen puita oli vastikään kaadettu, oksia lojui siellä täällä. Minua ahdisti tämä asia suunnattomasti, ja alas katsoessa myös huippasi - ennen kuusi oli ollut "turvana" heti ikkunan alla. Käännyin taas huoneeseen päin peloissani, ja huomasin pystyväni liikkumaan kuin vedessä. Tai kuussa. Sillätavalla hitaasti pomppien painovoimaa uhmaten. Se oli mukava tunne. Samaan aikaan tajusin näkeväni unta ja otin tilanteesta ilon irti ja pompin ympäri tyhjää huonetta kuin lapsi pomppulinnassa. Yhtäkkiä muistin lukeneeni selkounista ja mietin, onko tämä nyt sitä selkounta. Muistin lukeneeni, että kokemus voi olla pelottava, kun ei ihan hallitse tilannetta eikä oikein tiedä mikä on totta ja mikä unta, ja uneen voi ilmaantua pelottavia asioita. Samalla huomasin hypänneeni niin lujaa, että olin menossa asunnon katon läpi seuraavaan kerrokseen kuin aave, ja panikoin. Olin varma että seuraavassa kerroksessa minua odottaisijoku kammottava näky. Ruumis tai jotain. Aloin räpiköidä ja riuhtoa itseäni kesken ilmalennon takaisin alaspäin, en halunnut mennä ylös ja minua pelotti valtavasti. Pikkuhiljaa aloin herätä, ja meni kauan ennen kuin olin varma että olin täysin hereillä.

Kokemus oli minulle uusi. En ole ennen  tuolla tavalla voinut halita untani, että olisin tiennyt näkeväni unta. Ja tuo heräämisvaihe oli myös pelottava kokemus, kun en ollut varma vähään aikaan, missä olen ja olenko varmasti hereillä. Hm, kaikellaista!

Meillä on meneillään sängynmaalausprojekti (josta pian enemmän toisessa blogissani), jonka takia olemme nukkuneet olohuoneen lattialla viimeiset neljä yötä. Jostain syystä olen nähnyt nyt tosi paljon unia joka yö, ja kaikki ovat olleet tosi sekavia. Mistäköhän tämäkin johtuu? Unet ovat olleet luonteeltaan kuin kohtauksia elokuvista, joita katson. En tunne henkilöitä, mutta välillä sukellan jonkun roolihahmon sisään ja siitä taas sulavasti katsojaksi. Välillä joku hahmo onkin tuttuni, ja pian taas vaihtuu tuntemattomaksi. Unessa tämä on ihan järjeenkäypää ja todellista, eikä siinä ole mitään ihmeellistä, että tilanne ja ihmiset vaihtuvat koko ajan. Kuulostaa varmaan sekavalta, mutta sitä ne ovat unetkin!

Tässä nyt joitain omituisia pätkiä yhdestä viimeöisestä unestani:

Oli häät. Ne olivat välillä minun hääni, ja välillä katsoin ikään kuin ulkopuolelta tapahtumia. Morsiamella oli jonkinsortin viimehetken vaate- ja meikkikriisi, ja hän halusi itselleen lähes valkoisen kasvomeikin. Yritin laittaa naamaani jotain valkoista tahmeaa mössöä, joka oli jotain puuterin ja meikkivoiteen väliltä. Se ei levittynyt millään tasaisesti ja läpikuultavasti, vaan siitä tuli sellaista paksua mömmöä, kuin olisi maalia sutinut pensselillä. Se vain levisi ja levisi ja meni koko ajan vain pahemman näköiseksi, kun yritin sivellä sitä tasaiseksi ja ohueksi.

Samassa unessa, mutta eri kohtauksessa, olinkin yksi häävieraista. Talutin jotain tosi vanhaa naista, joka oli ehkä mummuni, mutta ei kuitenkaan hänen näköisensä vaan ihan eri ihminen... Hän käveli todella vaivalloisesti, ja yhtäkkiä hän tippua rymähteli joitain portaita alas. Hänen toinen jalkansa vääntyi polvesta alaspäin ihan nurinkurin, ja molemmat jalkaterät siis osoittivat vastakkaisiin suuntiin (*auts*). Siihen ilmestyi sitten lääkäri, joka tarjosi narua, jolla jalan voisi vääntää oikeaan asentoon. Mummu sitoi narun jotenkin kummasti jalkaansa ja alkoi urheasti nykiä sitä niin, että jalka alkoi suoristua oikeaan asentoon.

Nämä kohtaukset tulivat ja menivät ja aina jäivät jotenkin kesken, tai sitten en vain muista jatkoa.

No niin, kyllä taas oli yhdenlainen uni viime yönä! Tarantinon Quentin tuli ilmeisesti Conan O'Brienin sohvalta suoraan minun uneeni. En ole mikään fani enkä erityisemmin edes pidä hänen leffoistaan, mutta joka tapauksessa minä makoilin hänen vieressään viime yönä äitini sohvalla ja katsoin hänen ohjaamaansa ja käsikirjoittamaansa Reservoir Dogs-leffaa. En kehdannut myöntää hänelle etten itse asiassa ollut ikinä ennen edes nähnyt sitä leffaa.. En muista oikein tarkkaan mitä muuta siinä unessa oli.. Jossain vaiheessa kyllä oli sellainen legendaarinen vessa-välikohtaus, jossa yritin mennä vessaan mutta ovi ei mennyt kiinni, saati lukkoon, ja tuo Quentin oli siinä eteisessä ja virnuili minulle sen takia oven raosta.

Sellaista tällä kertaa! Pitänee katsoa se leffa...

Niin, miksi unessa kaiken pitää olla niin vaikeaa? Yksinkertaiset asiat eivät vain ota onnistuakseen. Tässä uni viime yöltä:

Olin isäni ja veljeni kanssa jo kuolleen mummuni (äidinäiti) kodissa. Siis siinä missä hän asui kauan, kauan sitten, ennenkuin siirtyi palvelutaloon. Esittelin isälleni jotain "piirustusportfoliotani", jossa oli mukamas parhaita piirustuksiani, ja yksi taidevalokuva. Ne oli kylläkin tosi alkeellisia ja huonoja, pari hyvää siinä oli seassa. Iskä kehui niitä kovasti. Kysyin sitten veljeltäni, haluaisiko hänkin vilkaista, mutta hän vain katsoi telkkaria ja sanoi, ettei kyllä yhtään kiinnosta. Loukkaannuin siitä. Menin sitten penkomaan mummun laatikoita ja rupesin katselemaan vanhoja valokuvia. Sitten kysyin, että keittäisinkö kahvet. Iskä jotain höpötti että pitää sitten olla myös jotain sekä makeaa että suolaista kahvin kanssa, kun on vähän nälkä. Ja nyt tulee se kohta, johon otsikossa viittasin: En millään tajunnut miten sitä kahvia keitetään! Kaadoin vettä siihen purujen päälle ja tajusin että ei hemmetissä sitä siihen kaadeta! Sitten kaadoin vettä siihen mitta-astiaan, mutta ne mittamerkinnät oli tooodella ihmeelliset enkä tajunnut niistäkään yhtikäs mitään. Siinä minä pähkäilin ja aloin jo hermostua, ja sitten heräsin...

Ajattelin että jos saisin aikaiseksi kirjoitella uniani tänne, kun tuo kynällä kirjoittaminen tuntuu olevan nykyään liian vaikeaa! Valitettavasti...

Unet ovat minulle tärkeitä ja yritän parhaani mukaan muistaa ja analysoida niitä. Kuten olen kuullut sanottavan,

*Uni jota ei muista, on kuin kirje jota ei avata*

Unipäiväkirjaa olen yrittänyt pitää, ostin oikein oman muistikirjan ja kynän sitä tarkoitusta varten, mutta parin yön jälkeen sekin homma sitten vain jäi. Toivotaan, että tänne saisin kirjoiteltua niitä ylös sillontällön, niihin on kiva sitten myöhemminkin palata kun ne ovat täällä tallessa.

No, tästä se lähtee:

Näin toissayönä tosi pahaa unta, joka liittyi rakkaaseen kissaani (voisinkin muuten omistaa yhden kategorian kissalleni Sissille!). Olin isäni luona käymässä, ja minulla oli Sissi mukana, en tiedä miksi, koska Sissi ei tule toimeen muiden kissojen kanssa ja isälläni on kissa (Kassu nimeltään). No, niinhän siinä sitten kävi että Sissi ja Kassu ottivat yhteen. Jostain syystä vain katsoin vierestä enkä tehnyt mitään, ajattelin kai ettei se ole mitään vakavaa, siinäpähän painivat. Yhtäkkiä Kassu sitten puraisi ja retuutti Sissiä ihan kunnolla (todellisuudessa tilanne varmaan olisi ollut päinvastoin...). Sissille tuli hirmuinen reikä kylkeen, josta vuoti paljon verta. Menin ihan hysteeriseksi ja lähdin Sissi sylissä juoksemaan. Pidin haavaa kädelläni, ja sormieni välistä pursusi verta. Huusin äidilleni (joka ei asu isän kanssa, kai se oli vain kylässä siellä), että "Sissi kuolee! Etsi äkkiä eläinlääkärin numero luettelosta!" Äiti selaili tosi pitkään puh.luetteloa, ja aloin ärsyyntyä ja panikoitua kun ei alkanut löytyä. Sitten äiti antoi sen luettelon minulle ja sanoi että "tuossa", mutta näin heti ettei se mikään eläinlääkärin numero ollut, en muista enää tarkemmin mikä yritys se oli, ja äiti vaan väitti että kyllä se on. Minä olin tosi vihainen, ja aloin etsiä itse oikeaa numeroa. Sissi makasi pöydällä siinä vieressä ja oli ihan rauhallinen. Se ei jaksanut kuin vähän nostaa päätään ja katsoi minuun. Veljeni tuli paikalle myös jollain pikkuruisella polkupyörällä (hän on 32 v). Ei se siinä unessa mitenkään ihmeellistä ollut. Sekin kauhistutti että isä asuu maalla, ja lähimpään eläinlääkäriin olisi ollut n.10km. Isä siinä sanoi veljelle, että "kai sinä viet tuon kissan?", mutta veli vain ajeli sillä ärsyttävällä pyörällä.

Sitten heräsin enkä enää saanut unta.

Mikä pahinta, myöhemmin sinä päivänä Sissi nukkui ja ajattelin ohimennen varovasti silittää sitä niskasta. Se yleensä säpsähtää heti, mutta nyt silitin eikä se reagoinut mitenkään. Silitin kovemmin - ei reagoi. Otin niskakarvoista kiinni ja hellästi ravistin - ei vieläkään mitään!! Ajattelin heti sitä unta, nytkö se kuoli! Sydän alkoi hakkaamaan hulluna. Tönäisin sitten Sissiä aika rajusti, ja siihen se heräsi! Se oli vain nukkunut tooosi sikeästi, ja oli ihan unenpöpperöinen, ajatteli ihan selkeesti että "mitä hittoo sinä siinä riehut?" :D Ihmejuttu kyllä. Tuo sama on käynyt joskus ennenkin, että se on nukkunut niin sikeästi että olen jo hetken luullut sen kuolleen. Kamala tilanne. No onneks kaikki oli hyvin :)